Lapsista ja luistelijoista

Viikossa on 168 tuntia, joista kulutan töissä käymiseen matkoineen 42 tuntia ja nukkumiseen ideaalisesti 56 tuntia. Jäljelle jää 70 tuntia, joista valtaosan vie roller derby.

Roller derby on täyskontaktilaji, jossa ideana on ohittaa vastakkaisen joukkueen pelaajia ovaalin muotoisella radalla rullaluistellen. Ohitetuista pelaajista saa pisteitä ja eniten pisteitä tehnyt joukkue voittaa. Pistelukemat huitelevat useissa sadoissa pisteissä. Yhdestä joukkueesta on 5 pelaajaa samaan aikaan radalla ja heistä vain yksi, tähtimyssyinen jammeri, voi tehdä joukkuelleen pisteitä. Muut pelaajat, blockerit, keskittyvät auttamaan omaa pisteidentekijäänsä sekä estämään vastapuolta saamasta pisteitä.

Roller derby on tällä hetkellä maailman nopeimmin kasvava naisten harrastama urheilulaji ja itse olen päätynyt lajin pariin valmentajaksi sekä vapaaehtoiseksi toimitsijaksi. Omalla joukkueellani Porvoo Roller Derbyllä on treenit kolmesti viikossa, jonka lisäksi aikaa kuluu muiden joukkueiden harjoituksissa, peleissä sekä ylipäätään lajia opetellessa, suunnitellessa tulevaa ja arvioiden tehtyä.

Välillä löydän hämmentävän paljon yhtäläisyyksiä palkkatyöni ja rakkaimman vapaa-ajan vietteeni väliltä. Kuinka lastenohjaaminen ja roller derby siis muistuttavat toisiaan?

Gearcheck eli varusteiden tarkastaminen on ehdoton askel jokaisen roller derby -pelin eli boutin alussa. Yksikään pelaaja ei pääse radalle ilman asianmukaisia varusteita (kypärä, hammassuojat, polvisuojat, kyynärsuojat ja rannesuojat). No mutta, samaahan teen päivittäin töissä, kun olemme lähdössä lasten kanssa ulos tai askartelemaan. "Onko pipo, entäs hanskat? Vetskari kiinni, kukaan ei lähde pihalle takki auki! Ennen kuin istut pöydän ääreen, kääri hihat."

Lasten kanssa pitää ohjeistaa paljon, mutta lyhyesti. Keskittymiskyky on rajallinen, into tehdä on valtava. Leikkeihin lähdetään mielellään mukaan ja kaikkia kiinnostaa, että "onko turvaa, entä miten voi pelastaa?" Saman ilmiön olen todennut kerta toisensa jälkeen treeneissä, joissa leikkien sijaan puhutaan drilleistä eli harjoituksista. Roller derby on lajina vielä niin uusi, että kenelläkään meistä ei ole vuosien kokemusta. Kaikki opeteltavat asiat ovat uusia ja lisäkysymyksiltä ei voi välttyä.

Radalla taklaillaan paljon ja pelaajia loukkaantuu. Useimmat pyllähdykset ovat kuitenkin harmittomia, mitä nyt mustelmia kertyy. Tällöin pelaajalle annetaan muutama sekunti aikaa nousta ylös ja jatkaa pelaamista. Sama pätee päiväkerhossa. Jokaista kolhua ja muksahdusta ei jäädä puhaltelemaan. Haaverit otetaan totta kai vakavasti, mutta usein lapsi vain säikähtää ja potentiaalinen loukkaantuminen unohtuu hetkessä, kunhan aikuinen ei tee siitä isoa numeroa.

Roller derbyssä oikean ja väärän määrittävät kymmenet eri säännöt, joiden mukaan tuomarit rangaistuksia antavat. Rangaistukset tarkoittavat minuutin mittaista jäähyä tai pahimmillaan pelistä ulos lentämistä. Rangaistuksia jaetaan sääntöjen vastaisista taklauksista, tappelemisesta ja epäurheilijamaisesta käytöksestä. Lastenohjaajille ei sen sijaan ole annettu monikymmensivuista ohjekirjaa, jossa kerrottaisiin erilaisia tilanteita ja kuinka niissä toimia. Jäähyjä annetaan silti. Välillä hetken rauhoittumispaussi voi pelastaa koko loppupäivän. Haasteena on löytää oikea hetki katkaista kiukustuneen lapsen suuttumus ja selittää, että "hei, ihan kohta pääset takaisin leikkiin, mutta hengitä ensin pari kertaa syvään, kai ymmärrät ettei toisia saa tuuppia vaikka kuinka harmittaisi." Ja sitten mennään taas.

Yhdessä tehden, sekä töissä että vapaa-ajalla.

Anna Miettinen

PS: Kuvista kiitos Carlokselle! Lisää kuvia löytyy osoitteesta http://derby.pictures.fi. Tekstin kuvituksena on käytetty Carlos Marko-Tapion kuvia Kouvolan ja Porvoo&Kotka -yhteisjoukkueen välisestä harjoituspelistä.