Kaikki erilaisia –kaikki erilaisia
Työpaikallani peruskoulussa järjestettiin
henkilökunnalle kahtena iltapäivänä koulutusta aiheesta työssä jaksaminen ja
työkykyisyyden ylläpito. Koulutuksessa käytiin läpi työmme kuormittavia
tekijöitä ja yhdessä keskustellen etsittiin apuja ja ratkaisuja niihin
asioihin, joihin itse pystymme vaikuttamaan. Hyvän yhteishengen ja huumorin
avulla vaikeistakin aiheista saatiin napattua kiinni ja taitava kouluttaja
osasi vetää asioita yhteen porukkamme ajoittaisesta rönsyilystä huolimatta.
Yhtenä itsetuntemuksen välineenä koulutuksessa käytettiin persoonallisuusenneagrammia. Persoonallisuusenneagrammin idea on luokitella ihmiset heidän käyttäytymisensä perusteella yhdeksään päätyyppiin. Kovinkaan tieteellisenä menetelmää ei voida pitää, mutta yhtä kaikki, sitä käytetään usein työyhteisökoulutuksissa lisäämään ymmärrystä sekä itseä että muita kohtaan. Päätyypit ovat karkeita yleistyksiä ja tottakai aikuisen ihmisen tulee osata sovittaa käytöksensä kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Kaikessa kärjekkydessäänkin tyypeistä kuitenkin löytyi jotain kovin tuttua ja paljon ajattelemisen aihetta.
Oli mielenkiintoista tutustua eri tyyppeihin ja kuulla, minkä tyypin tutut työkaverit itseään parhaiten kuvaavaksi valitsivat. Jotkut yhdeksästä tyypistä tuntuivat luonnehdintoja lukiessa ”paremmilta” kuin toiset. Peruskoulussa tehtävää työtä ajatellen vaikkapa SOVITTELIJA-RAUHANRAKENTAJA tai AUTTAJA-HUOLEHTIJA –tyypit tuli aluksi rankattua mielessään korkeammalle kuin esimerkiksi SEIKKAILIJA-NAUTISKELIJA tai ROMANTIKKO-INDIVIDUALISTI -tyypit. Kuitenkin kaikkia yhdeksää eri tyyppiä saman ammatinvalinnan tehneestä joukostamme löytyi. Ja persoonallisuustyyppien ”paremmuusjärjestyksenkin” huomasi pian johtuvan omista arvostuksista ja rajoitteista.
Yhtenä itsetuntemuksen välineenä koulutuksessa käytettiin persoonallisuusenneagrammia. Persoonallisuusenneagrammin idea on luokitella ihmiset heidän käyttäytymisensä perusteella yhdeksään päätyyppiin. Kovinkaan tieteellisenä menetelmää ei voida pitää, mutta yhtä kaikki, sitä käytetään usein työyhteisökoulutuksissa lisäämään ymmärrystä sekä itseä että muita kohtaan. Päätyypit ovat karkeita yleistyksiä ja tottakai aikuisen ihmisen tulee osata sovittaa käytöksensä kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Kaikessa kärjekkydessäänkin tyypeistä kuitenkin löytyi jotain kovin tuttua ja paljon ajattelemisen aihetta.
Oli mielenkiintoista tutustua eri tyyppeihin ja kuulla, minkä tyypin tutut työkaverit itseään parhaiten kuvaavaksi valitsivat. Jotkut yhdeksästä tyypistä tuntuivat luonnehdintoja lukiessa ”paremmilta” kuin toiset. Peruskoulussa tehtävää työtä ajatellen vaikkapa SOVITTELIJA-RAUHANRAKENTAJA tai AUTTAJA-HUOLEHTIJA –tyypit tuli aluksi rankattua mielessään korkeammalle kuin esimerkiksi SEIKKAILIJA-NAUTISKELIJA tai ROMANTIKKO-INDIVIDUALISTI -tyypit. Kuitenkin kaikkia yhdeksää eri tyyppiä saman ammatinvalinnan tehneestä joukostamme löytyi. Ja persoonallisuustyyppien ”paremmuusjärjestyksenkin” huomasi pian johtuvan omista arvostuksista ja rajoitteista.
On hyvä, että peruskoulun kaltaisen työyhteisön henkilökunnasta löytyy erilaisia persoonallisuuksia, koska niitä löytyy myös päivittäin kohtaamastamme oppilasjoukosta! Koulumaailmassa tulee herkemmin arvostettua TUNNOLLISTA PUURTAJAA. Yksi persoonallisuustyyppi ei kuitenkaan ole toista parempi. Tästä asiasta saimme kahtena koulutusiltapäivänä tärkeän muistutuksen. Ihmisten erilaisuus välillä ärsyttää, toisinaan aiheuttaa ristiriitatilanteita ja hetkittäin kismittää, mutta on parhaimmillaan verraton voimavara. Kun kohtaamme päivittäin erilaisia ihmisiä, voimme oppia toistemme tavoista ajatella ja suhtautua asioihin, oppia aitoa arvostusta ja toistemme hyväksymistä.
Anna Talvitie