Hype, joka ei sammu

Yksi kirkon elämän kestomenestyjä vuodesta toiseen on rippikoululeiri. Porvoossa rippikoulut alkavat vuodenvaihteen molemmin puolin alkujakson viikonloppuleireillä. Nytkin alkavana vuonna käy lähes jokaisessa Suomen kunnassa rippikoulun suurempi osa 15-vuotiaista kuin mikä on ikäluokan kirkkoon kuulumisprosentti.

Rippikoulun onnistumisen tärkeimpiä tekijöitä ovat leirimuotoisuus, nuoret ryhmänohjaajat eli isoset sekä kodeista ja muilta läheisiltä tuleva tuki. Leirillä keskeistä on säännöllinen päiväohjelma ja selkeät säännöt. Isoset luovat sitoutuneisuudellaan otollista ilmapiiriä. Perheiden ja läheisten antia ovat rippikouluun rohkaiseminen ja esirukoukset.

Rippikoulun menestyksen yksi uhka nousee osittain kirkon sisältä. Rippikoulun leirijaksojen pituus  on lyhentynyt 1980-luvun kahdesta viikosta noin viikkoon. Riittävän pitkä leirijakso on keskeinen tekijä rippikoulun vaikuttavuudelle.

Leirijaksojen lyheneminen johtuu monesta syystä. Sen enempää nuoret kuin työntekijät eivät toivo enää kahden viikon leirejä. Tuorein lyhenemiskehitys liittyy seurakuntien säästötoimiin.

Aivan kaikki rippikoulut eivät ole leirimuotoisia. Porvoossa on 2014 yksi päivärippikoulu. Tässäkin tapauksessa poikkeus vahvistaa säännön, maan laajuinen rippikoulun menestystarina perustuu leirimuotoisuuteen.

Rippikoulu on työntekijälle tuhannen taalan paikka nuoren kohtaamiseen. Parhaassa työotteessa yhdistyvät jämptiys ja rentous. Rajoista on pidettävä kiinni, mutta samalla on ymmärrettävä joskus levottoman ja rajoja testaavan nuoren maailmaa. Rajojen olemassaolo ja niiden osaava ylläpito synnyttävät turvallisuudentunnetta, joka ruokkii leirin onnistumista.

Yhteinen tekeminen ja jakaminen luovat edellytyksiä leirielämässä niin ikään tärkeälle luottamukselle. Luottamuksen ylläpitäminen edellyttää jonkinasteista herkkyyttä. Työntekijä haistelee isosten avustamana jatkuvasti leirin tunnelmaa ja vahvistaa niitä osa-alueita, jotka sitä edellyttävät.

Toimivimpia ja takuuvarmimpia riparin elementtejä ovat yhteislaulu, pienryhmät ja leikit. Viisi kertaa päivässä toistuvaa ruokailuakaan ei pidä väheksyä. Valmis ruokapöytä puhuu samaa kieltä, kuin äidin tai mummon rakkaudella valmistamat ateriat.

Näilläkään edellytyksillä rippikoulu ei toimisi, ellei se liittyisi osaksi suurempaa kokonaisuutta. Mielestäni rippikoulun luovuttamattomin osa on ilosanoma Jeesuksesta. Seurakunta, työntekijä tai isonen, joka seisoo rohkeasti ja uskollisesti kirkon sanoman takana, tekee palveluksen tulevaisuuden rippikoululle. Vaikka rippikoululaisella ei olisi vahvaa uskoa Jumalaan, hän arvostaa rippikoulun ohjaajaa, jolla on kirkas missio ja viesti.

Juhana Sihvo