Joskus yritän nähdä elämän eri ulottuvuuksia tarkemmin, tajuta, mitä oikein missäkin tilanteessa tapahtuu. Kuinka moniulotteista elämä on ja kuinka tarvitsemme kaikkia sen ulottuvuuksia. En koe olevani pelkkää järkeä, en pelkkää tunnetta, en vain tekemistä, vaan niiden ohella myös kokemista, jakamista, aavistamista, kaipausta, lepoa, hurmiota ja - ehkä kaikista eniten - yhteyttä. Yhteys ja yhteisö tekevät elämästä syvän ja moniulotteisen, merkityksellisen, luovan ja yllätyksellisen.
Jos - ja kun - välillä tuntuu kurjalta, katseen voi kääntää tuohon spektrin moniväriseen iloitteluun, jossa elämän eri ulottuvuudet hohtavat väreissään. Jumalan lahjoja lienevät kaikki ne ulottuvuudet.
Oma näkökenttäni on välillä kovin kapea ja rajattu vain nyt edessä olevaan ristiriitaan tai esteeseen. Yhteys laajempaan kokonaiskuvaan on kuitenkin koko ajan olemassa, vaikka en sitä voi kokea tai tajuta. Uskon lahjoittama luottamus laajentaa omaa näkökykyä, ja kokemiskykyä.
Yhteyden ilo on aina mahdollista.
Erilaisia yhteyden lajeja haravoidessani löysin seuraavia:
On ilo olla yhteisellä retkellä luonnossa. Se on ehkä yhteisen kokemisen iloa. Huikeaa.
Joskus on upea keskustelu ystävien kesken. Se on jakamisen ja ymmärtämisen yhteyttä. Mahtavaa.
Yhdessä musisoiminen taas on ihan oma lajinsa. Musiikista, laulusta, soitosta hurmaantumista, innostumista. Heittäytymistä tulkintaan. Inspiroivaa.
Yhdessä tekeminen: vaikkapa polttopuiden pätkiminen ja pilkkominen, remonttihommat, veneen lasku ja laiturin nosto yms. ovat tekemisen yhteyttä, josta tulee ihan omanlaisensa ilo. Aikaansaamisen ja yhteistyön mielihyvä.
Rukousyhteys on sekin ainutlaatuinen. Pyhän hengen kokemisesta on syytä puhua varovaisesti, ettei sotke omia tunteitaan Jumalan Hengen liikkeisiin, mutta rukouksessa se on koettavissa. Jotakin siitä koin seurakuntamme Taize päivässä. Yhteinen rukous jonkun toisen kanssa on pyhä hetki, jossa on kyse paljon enemmästä kuin pyyntöjen tuottamisesta. Yhteys siinä ulottuvuudessa on Jumalan läsnäoloa yhteisessä elämässämme. Sillä elämäni ei ole vain minun, se on jaettu toisten kanssa. Ilman sitä jakamista lakkaan olemasta.
Nykyisillä viestintävälineillä yhteyksiä voi olla valtavan paljon, mutta ainakin itse koen, että suuri määrä yhteyksiä merkitsee niiden ohentumista signaalin tasolle tai pikaviestinnäksi, josta ei oikein voi enää kohtaamisena puhua.
Mieluummin kunnon keskustelu yhden ihmisen kanssa kasvokkain kuin tuhat kontaktia ohimennen.
Tällaisia yhteyden ulottuvuuksia tahtoisin luoda,
jakaa,
kokea.
"Siellä missä kaksi taikka kolme...."
Antti Yli-Opas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti