ARKIENKELEITÄ YHTENÄISKOULUSSA
Ystävänpäivä, hiihtoloman aatto
ja lumenpuutteen takia peruttu -askartelupäiväksi muutettu- alakoulun talviliikuntapäivä
koulussamme.
Välitunnilla pieni
ekaluokkalainen kulkee pihalla ympäriinsä, näyttää kuin etsisi jotain.
Ulkovalvoja rientää kysymään, mikä on hukassa. Poika kertoo, että oli aiemmin
kouluviikolla kaatunut liukkaalla pihalla ja joku iso poika oli tullut
auttamaan. Nyt ekaluokkalainen olisi halunnut kiittää itsetehdyllä kortilla,
mutta isoa poikaa ei pihalta löytynyt. Nimeäkään ei tiennyt.
Ulkovalvojan kanssa auttajaa
sitten tuntomerkkien perusteella yhdessä selvittämään, vielä toisellakin
silmäparilla pihaa skannaamaan. Sitten tärppää, yksi poika näyttää tutulta, tuo
se taisi olla. Pitkänhuiskea yhdeksäsluokkalainen. Joo, tuo taisi oli se kiva,
joka auttoi pystyyn ja kysyi vielä, sattuiko.
Mennään tarkistamaan. Ulkovalvoja
kysyy pitkänhuiskealta, auttoiko tämä ekaluokkalaista aiemmin tällä viikolla? ”Joo,
se kaatui liukkaalla pihalla tiistaina ja autoin sitä.” kuului vastaus.
Ekaluokkalainen vähän ujostelee,
ojentaa kohta mitään sanomatta vähän reunoilta rypistyneen kortin. ”KITOS
AVUSTA”, siinä lukee.
Yhdeksäsluokkalainen ottaa
kortin, kiittää, kumartuu halaamaan ekaluokkalaista ja toivottaa hyvää
ystävänpäivää. Hymyillen vilkutetaan ja jatketaan matkaa. Ulkovalvoja pyyhkii
silmäkulmiaan.
Anna Talvitie
Anna Talvitie
Onkohan tuo edes totta, mutta vaikkei olisikaan niin todella kaunis tarina. Lukijakin pyyhki silmiään...
VastaaPoistaTämä tarina on ihan tosi.:) Kouluissa tapahtuu paljon myös ihania asioita. Ne tarinat vain tahtovat hukkua valituksen ja turhan marmatuksen alle.
PoistaMeidän oppilaamme ovat ihania lapsia ja nuoria. Työ koulussa on välillä haastavaa ja raskasta, mutta myös palkitsevaa ja tärkeintä työtä mitä olen elämäni aikana tehnyt. Suosittelen. :)
Tämä on tositarina.
VastaaPoistaYhtenäiskoulua vähemmän tuntevien kuulee usein epäilevän, että pienet oppilaat olisivat jotenkin vaarassa, omaksuisivat yläkoululaisilta "huonoja tapoja" tai jäisivät muuten vaan isojen jalkoihin. Oma kokemukseni on aivan muuta. Yläkoulun oppilaat ottavat pienempänsä hienosti huomioon. Vastaavasti pienemmät ihailevat isompiaan. Eri ikäisten oppilaiden yhteisissä jutuissa ja vaikkapa koulun säännöissä pienempien oppilaiden näkökulma on usein korostunut. Tähänkin isommat suhtautuvat valtaosin ymmärtäväisesti. Haasteena meillä on ennemminkin muistaa suoda isommille oppilaille enemmän tiettyjä vapauksia...
Tässä blogikirjoituksessa yhtenäiskoulu näyttää parhaat puolensa. Arki on kuitenkin täynnä pienimuotoisempaa toisten huomioonottamista, luontevaa eri ikäisten yhteiseloa ja kohtaamisia. Omassa viiteryhmässään murrosikäiset osaavat näyttää toisenkinlaisen puolen itsestään... mutta suhteessa pienempiin oppilaisiin he käyttäytyvät huomaavaisen isoveljen/siskon elkein.