Väsyneen joulurukous

Isä, tästä ei nyt tule mitään.

Minä yritän valmistaa poikasi syntymäpäiviä, suurta iloa ja juhlaa koko kansalle.

Tai ainakin koko perheelle, suvulle – itsellenikin sinä sivussa.

Mutta ei tästä mitään tule. Liikaa kaikkea – työtä, stressiä, ajateltavaa, puuhaa. Vaikka päätinkin että joulu tulee tekemättä – en siivoa, en hössötä, en haali lahjakasoja.

 Ei sinänsä, en ehtisi tai jaksaisi.

Päivät kiitävät, silmäpussit kasvavat, itku kuristaa kurkkua. En ehdi mukaan tähän jouluun!

Mieleeni nousee Maria: Kuinka väsynyt hän mahtoi olla pitkään matkaan, suureen vatsaan, epätietoisuuteen!

Kuinka paljon häntä itketti raskas matkanteko, lähestyvä synnytys, epätietoisuus!

Yhdessä Marian kanssa minä huokaan: Miten tässä näin kävi?

Se oli Marian matka kohti joulua, tämä on minun matkani kohti joulua. Ei kohti täydellisyyttä, suuria suunnitelmia – vaan matka kohti rauhaa ja valoa. Sitä huolimatta, että juuri nyt tästä on rauha kaukana ja valokin vain heikko kajastus silmänurkassa.

Väsymykseni keskeltä yritän uskoa että kyynelten, pimeyden ja ahdistuksen jälkeen valo loistaa kirkkaana minullekin.

Samalla tavoin kuin Maria ihmettelen jouluyönä hiljaisuutta joka laskeutuu kaiken ylle. Siinä on meidän matkamme loppuhuipennus, seimi ja Jeesus-lapsi.

Isä, tästä saattaa tulla vielä jotain.


Heli Bergholm